perjantai 1. kesäkuuta 2018

Shadowsin kevät huipentui Obertsdorfin kisamatkaan



Torstai 17.5.2018

Vihdoin koitti kauan odotettu torstaiaamu. Pitkin talvea pukukopissa oli kuulunut ”onko teillä hetki aikaa puhua Oberista?”. Reissua olikin suunniteltu jo tammikuusta lähtien innolla. Etujoukot lähtivät kohti Saksaa aamukoneella. Saavuttaessa Saksaan aivan ilman ongelmia vuokra-auton hakeminen ei onnistunut, nimittäin auto oli liian pieni! Homma onneksi hoitui pienen odottamisen jälkeen, saimme nimittäin aivan upouuden auton allemme ja nyt myös kaikki laukut mahtuivat mukaan. Matka pääsi jatkumaan kohti Oberstdorfia kaunista maisemareittiä pitkin. Tosin etukäteen suunniteltu lounas matkan varrella muuttuikin lentokentän McDonaldsiksi.

Saavuttuaan Obersdorfiin etujoukot pitivät huolen kisapassien ja banquet-lippujen lunastamisesta sekä lakanan ripustamisesta hotellin parvekkeelle pienen neuvottelun jälkeen hotellin henkilökunnan kanssa. Samaan aikaan Suomessa takajoukot olivat lähdössä kohti Saksaa. Takajoukotkin pitävät omalta osaltaan huolen säätämisestä. He meinasivat nimittäin saada sakot junassa, vaikka olivat ostaneet liput, mutta unohtaneet kirjoittaa niihin matkustajien nimet. Tilanne päättyi kuitenkin onnellisesti konduktöörin kysellessä huumorimielellä jo muitakin lisätietoja matkustajista.
Takajoukot olivat jäädä ilman ruokaa, koska Saksassa oli jälleen kerran pyhä ja kaupat ja ravintolat olivat jo kiinni. Onneksi huoltaja/joukkueenjohtaja/varavalmentaja Mikolla oli suunnitelma. Pitsalistan kuva lähti junaan ja tilaukset toimitettiin ravintolaan hyvissä ajoin ennen sulkemisaikaa. Matkalaiset saivatkin kyydin juna-asemalta pitsojen kera hotellille. Etujoukot olivat olleet unenmailla jo hyvän tovin tässä vaiheessa.

Perjantai 18.5.2018

Yövyimme ihanassa pienessä hotellissa keskellä Oberstdorfin kylää. Oi sitä jälleennäkemisen riemua, kun etu- ja takajoukot tapasivat aamiaisella. Hieman ehkä muut hotellivieraat taisivat ihmetellä. Aamupalapöytä oli todella huippu! Aamupalan jälkeen oli vuorossa virallinen photo-time parvekkeella lakanan kanssa. Kuvaajana toimi tietenkin Mikko baarijakkaran avulla keskellä katua.


Keli oli mitä mainioin. Aiemmin luvattu vesisade oli muuttunut auringonpaisteeksi. Siispä päätimme lähteä vuokra-autoillamme kohti Fellhornia (2037 m) ja ”korkeanpaikan leiriä”. Ylöspäästyämme otimme jo perinteeksi muodostuneen joukkuekuvan lakanan kanssa, sekä muita vakaa-, spagaatti-, hyppy- yms yms kuvia. Kuvauksen jälkeen piti jo pitää pieni virkistystauko, huoltaja tosin sai isomman oluen. Kävipä osa jo siinä välillä lenkilläkin.



Alas tultuamme oli vuorossa yllätyspysähdys. Matkan varrella oli Heini-Klopfer-Skiflugschanze eli Oberstdorfin kuuluisa lentomäki (ennätys 238,5 m). Niinpä koko ryhmä, mukaan lukien korkeanpaikankammoiset, suuntasi ylös parilla eri hissillä, mikä sekin jo itsessään oli hieno kokemus. Ylhäällä oli tietenkin jälleen pakollinen photo-time. Alas tullessamme henkilökuntaan kuuluva mies halusi saada ottamamme valokuvat, koska hän oli ilmeisesti turvakameran kautta havainnut, että olimme näyttäneet niin hyviltä oransseissa paidoissamme. Kokeilunhaluisina treenasimme hieman myös alastuloasentoa. Boomerang-videota ottaessamme yhdestä puhelimesta hyytyi jo akkukin. Tarvitsemme selkeästi vielä lisää harjoitusta. Aktiivisen alkupäivän jälkeen, lounaalla puheensorina alkoi jo hieman hyytyä. Mahat täysinä siirryimme pienelle levolle ennen iltatreenejä.

Pääsimme treenaamaan luistelun mekassa, Obertsdorfin jäähallissa. Jäältä on ihana näköala vuorille koko seinän ollessa lasia. Saimme myös arvovaltaisia vieraita katsomaan harjoituksiamme. Marie Lundmark puolisoineen seurasi treenejämme ja he totesivat, että kyllä muodostelmaluistelu näyttää hyvältä 12 luistelijallakin. Treenien jälkeen oli vuorossa iltaruoka ja unta ei tarvinnut kauaa odotella.

Lauantai 19.5

Kisa-aamu valkeni aurinkoisena. Intoa puhkuen marssimme aamupalalle ja sieltä kisatreeneihin hallille. Mikko kuljetti tapansa mukaan kaikki varusteemme hotellin ja hallin välillä, niin kuin koko reissun ajan. Kisatreenit sujuivat odotusten mukaisesti ja haimme viimeisen tuntuman jäähän ennen kisaa. Ensimmäistä kertaa Oberstdorfissa olevat lähtivät tietenkin katsomaan lehmiä, kun muut suuntasivat kauppoihin shoppailemaan. Hotelli osoitti jälleen omistautumista Shadowsille, koska se valmisti erikseen meille kisakanapastan. Ruoan jälkeen oli vapaata aikaa, osa shoppaili ja osa lepäsi. Iltapäivällä olikin jo aika alkaa valmistautua kauden viimeiseen Liekeissä-ohjelmaan.

Hallilla meidän tarvitsi vain keskittyä omaan tulevaan kisasuoritukseen, kun huoltaja huolehti kopissa teipitkin valmiiksi. Tunne ennen jäälle menoa oli keskittynyt ja tämä näkyikin hyvänä suorituksena ja vapautuneena ilmaisuna, joka oli myös välittynyt tuomareille. Joukkueen fiilis kisasuorituksen jälkeen oli iloinen ja onnellinen. Sama tunne näkyi myös huoltaja/joukkueenjohtaja/varavalmentaja Mikon kasvoilta. Ja tämä Magic Sommelier oli huolehtinut joukkueelle shampanjat ja mansikat odottamaan suorituksen jälkeen. Mikko muuten oli todella panostanut tehtäväänsä ja hankkinut koko reissun ajaksi yhtenäiset vaatteet joukkueen kanssa.


Kisa suomalaisittain meni loistavasti. HSK:n Team Chaotique voitti ja Team Antique oli kolmas. Kanadan Team Force sijoittui toiseksi. Shadows sijoittui viidenneksi tiukassa kisassa. Kisan jälkeen tapasimme sattumalta omiin treeneihinsä valmistautumassa olevat pariluistelun Olympia- ja MM-voittajat, Aljona Savchenkon ja Bruno Massot’n. Todellinen fan girl –moment, kun pari meistä pääsi samaan kuvaan heidän kanssaan.

Huoltajamme oli tällä välillä ehtinyt hakea kaupasta lisää nesteytystä ja pretseleitä. Nyt oli jo kiire, punaiset liekkisukkahousut jalkaan ja menoksi. Vaatteethan vaihdettiin vartissa banquetiin, koska se oli jo alkanut. Tällä kertaa saimme vuorostamme auttaa Mikkoa, jolla ei ollut lainkaan käteistä mukana. Ostimme vuoroperään Mikolle juomia ja kyllä oli baarimikon ilme näkemisen arvoinen. Banquetin ruoka maittoi ja tanssijalalla pistettiin koreasti. Saldona hauskaa yhdessäoloa, huikeita tanssimooveja ja yksi murtunut isovarvas! Jatkoipa osa porukasta jatkoille irkkupubiin ja sieltä jatkojen jatkoille hotellimme terassille ruotsalaisten kanssa laulamaan Den glider in:iä.

Sunnuntai 20.5

Joukkueemme saapui rauhakseltaan aamupalalle. Hotellin henkilökunta pyysi meitä kirjoittamaan vieraskirjaansa ja toivoivat saavansa meiltä isomman joukkuekuvan seinälle kehystämistä varten. Pääsemme seinälle arvovaltaiseen seuraan mm. mäkihyppääjä Simon Ammanin viereen. Tässä vaiheessa joukkue kiitti valmentajaamme Pomppista ja kisamatkan järjestäjää, Frau Oberia Katia, sekä tietenkin Mikkoa. Tunnelma oli edelleen Shadowsmaisen riemukas. Ennen lähtöä taisimmekin jo tiedustella hotellilta huoneita ensi vuoden kisaa varten.

Matka lentokenttää kohden taittui kahdella autolla ja junalla. Toinen autoista toimi sairasautona, mukanaan murtunut isovarvas ja aiemmin venähtänyt nilkka. Sakoiltakaan ei vältytty, kun autobahnalla olikin yhtäkkiä nopeusrajoitus. Mitä ne sellaiset oikein ovat?! Olimme saaneet mukaan kotimatkalle myös uuden jäsenen. Kanadan toinen joukkue Scotian Waves oli antanut meille punaisen puhallettavan ravun, joka innostui seikkailemaan kentällä.  Väsynyt mutta onnellinen joukkue matkasi takaisin koti-Suomeen mukanaan aimo annos ikimuistoisia kokemuksia. Seuraavalla viikolla työpaikoilla näkyikin edelleen reissusta innostuneita olkiksia.


Shadowsin yhteishenki matkalla oli huipussaan. Teimme asioita yhdessä ja toistemme seurasta nauttien, joukkueena isolla J:llä. Tämä myös taisi välittyä ulkopuolisille, sen verran monta ulkomaalaista fania saimme reissun aikana.

Ensi kauden ulkkiskisatiimi on jo valittu. Oberstdorf 2019, here we come!

Maija ja Paula

torstai 24. elokuuta 2017

Uusi kausi 2017-2018 on alkanut!

Elokuu tarkoittaa olkatoverin elämässä paluuta jäähallille kesälomailujen jälkeen.

Shadows-joukkue palaa kaudelle 17-18 uutta tarmoa täynnä ja toivottaa riveihinsä myös tervetulleeksi useamman uuden olkiksen!

Alkukausi lähtee käyntiin hakemalla luistelutuntumaa ja mallailemalla ensimmäisiä kuvioita jäällä. Ennen kesälomia kokoonnuimme "musavisaan", jossa kävimme läpi ajatuksia musiikista ja teemasta ja jätimme ideat hautumaan valmentajan päähän kesäkaudeksi. Teema saikin muotonsa ja kisamusa on viilausta vaille valmis. Ensimmäisiä kuvioita olemme mallanneet uusiin rytmeihin ja pukutoimikunta on suunnitellut uutta kisapukua ompelimon kanssa.

Alkukauden fiilikset ovat innostuneet - miten kuviot ovatkin napsahtaneet niin helposti paikoilleen ja tuntuu että vauhtia on paljon enemmän kuin ennen! Jään jälkeen pukukopissa onkin onnellisia naamoja ja seuraavaa treeniä ei malttaisi odottaa.

Taustalla juhlatyöryhmä puuhaa vuoden suurimman spektaakkelin järjestämisen merkeissä, sillä tällä kaudella Shadows juhlii 20-vuotista historiaansa.

Blogin sivupalkissa näet tämän kauden virallisten kisojen päivämäärät ja paikat. Merkitse päivämäärät kalenteriin ja ala treenaamaan kannustushuutoja!

PS. Jos vielä tuntuu siltä, että veri vetää jäälle ja vähän polttelisi päästä kokeilemaan... niin vielä ehtii! Ota valkkuun yhteyttä ja tule kokeilemaan, tälle kaudelle ehtii vielä hyvin mukaan! Vaatimuksena hyvä perusluistelutaito, ei tarvitse olla muodostelmataustaa.


sunnuntai 23. lokakuuta 2016

30 VUODEN JÄLKEEN TAKAISIN JÄÄLLE


Oli kulunut 30 vuotta siitä kun viimeisen kerran suljin jäähallin oven ja päätin urani yksinluistelijana. Paluu luistimille oli alkanut houkuttaa.

Silmiini osui useampikin juttu aikuisten muodostelmaluistelusta ja päätös oli siinä. Lähdin etsimään sopivaa ryhmää missä voisin jatkaa lapsuudenharrastustani. Laskin, että arjen pyörityksessä kolmen lapsen kera pystyn sitoutumaan harrastukseen kerran viikossa ja kohtuullisella etäisyydellä. Helsinkiläisenä kävin läpi kaikki pk-seudun joukkueet, joita ilokseni oli monta. Kaikissa tuntui olevan hyvä meininki. Jostain syystä palasin uudestaan ja uudestaan Shadowsin sivuille ja blogiin. Tässä joukkueessa tuntui olevan sitä jotain. Sopivan tavoitteellista mutta samalla pilke silmäkulmassa. Myös sunnuntai-illan luistelutreenit olivat kuin nappivalinta perheemme arkeen. Niinpä lähdin kokeilemaan miltä luistimille paluu tuntuisi.

Ensimmäisissä treeneissä oli samalla nostalginen että kauhunsekainen fiilis. Lopettamiseni jälkeen luistelut olivat jääneet vain satunnaisiksi piipahduksiksi ulkojäällä lasten kanssa. Paluu jäähalliin, tutut pukukopit tunnelmineen ja tuoksuineen. Ihanaa! Ajattelin, että koska osaan perusluistelun, ei kai muodostelmaluistelu voi olla sen vaikeampaa. Kuinka väärässä olinkaan! Muodostelmaluistelun askelet, ja ennen kaikkea terminologia saivat minut jokaisessa treenissä miettimään, että tuleeko tästä yhtään mitään. Miten voi olla niin vaikeaa saada askelet onnistumaan, pitäen samalla toisesta olkiksesta tiukasti kiinni ja luistellen vielä oikeaan suuntaan. Jokaisen treenin aikana mietin, että tästä ei tule mitään. Toisten olkisten tiukka ote ja tsemppi, että kyllä se lähtee luonnistumaan ja että muillakin entisillä yksäreillä on ollut yhtä haastavaa ensimmäisillä kerroilla sai minut , että kyllä se kehityskaari sieltä löytyy ja sai minut treenien jälkeen aina lähes euforiseen tilaan. Tämä on ihanaa, kaikesta rämpimisestä huolimatta, tämä on juuri sitä mitä haluan tehdä ja missä haluan kehittyä. Haluan olla yhtä hyvä kuin muut olkikset. Saan treeneistä aina mielettömän fiiliksen päälle tässä uskomattoman hienossa naisporukassa. Päätin, että haastan itseni ja hammasta purren pusken vielä jonain päivänä itseni joukon huonoimmasta samalle tasolle kuin muut.

Ja kyllähän tämä ihana laji tempasi hyvin mukaansa. Huomaan miettiväni neliöläpimenoa kävellessäni Helsingin keskustassa risteävän kävelykadun yli. Mistä välistä minun kuuluu mennä, mihin tahtiin tuo Keskuskatua kävelevä etenee, jääkö risteyskohdassa taakseni, entä seuraava toisesta suunnasta tuleva…

Kerran viikossa treenit muuttuivatkin kunnianhimoisella ryhmällä kaksi ja jopa kolmekin kertaa viikossa -treeneiksi tehopäivineen ja kisoineen. Tästä tuli pientä järjesteltävää mutta koska nälkä kasvaa syödessä, täytyi arki vaan raivata sopimaan uuteen harrastukseeni.
Olen äärimmäisen iloinen, että pääsin mukaan Shadowsiin ja muodostelmaluistelun maailmaan. On ollut kunnia saada olla osa näin hienoa joukkuetta. 

#rakkaudesta lajiin.

Annis

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Kultajoukkue kesälomalle

Menestyksekkään kisakauden huipennukseksi kevään harjoituksia siivitti lukuisat juhlatilaisuudet, joita järjestettiin ympäri pääkaupunkiseutua kuin  noiduttuna, mitalit  ja skumppalasit kilvan kilisten.

Samanaikaisesti aurinkoinen alkukesä johdattikin Shadowsin jo uuteen kauteen. Olkatoverit aloittivat peruskuntokauden  luistellen,  juosten, golfaten ja varsinkin rullaluistellen, jonka on todettu lievittävän  vierotusoireita  erityisen sopivasti. Espoon rantateillä saattaakin kesäiltoina vilahtaa "Rullaavat varjot" kultaissa T-paidoissaan. Shadows se siellä viilettää!  Olkisten treenatessa valkku hioo jo tulevan kauden ohjelmaa, johon maailmalta kuumimmat muotivirtaukset hakenut pukutoimikunta  luonnostelee teeman mukaisia kisapukuja.



Huikealla kaudella 2015-2016 on osoitettu, kuinka upeat naiset yhdistävät työn ja perhe-elämän luisteluharrastukseen. Suomen parhaan aikuisjoukkueen luistelutaidoilla ansaitun kruunun  kirkkaimmiksi timanteiksi tulevatkin loistamaan kesällä syntyvät Shadows-vauvat!

Shadows toivottaa kaikille oikein lämmintä ja rentouttavaa kesää! Jäille palailemme elokuussa uutta tarmoa täynnä (jolloin on vielä hyvä mahdollisuus tulla kokeilemaan miltä tuntuisi luistella Shadowsin riveissä!).

- Apukapu Katja -

maanantai 28. maaliskuuta 2016

KULTAA!!! SHADOWS ON SUOMEN PARAS AIKUISJOUKKUE!



Kouvola 2011, Killer Queen:n ensimmäiset tahdit soivat palkintojenjaossa ja sekä joukkueelta että valmentajalta kestää hetken tajuta, että Shadows on voittanut ensimmäisen ”Suomen Mestaruutensa” aikuisten sarjassa. 2016 aivosoluja ei tarvitse vaivata oman musiikin tunnistamisella vaan jännitys Metro areenalla purkautuu riemukkaisiin tuuletuksiin ennen kuin kuuluttaja on ehtinyt lausua viimeiset kirjaimet joukkueen nimestä. Unelmasta tehtiin totta!


Jos ensimmäinen kulta oli odottamaton yllätys, niin mestaruuden uusinta oli tähtäimessä viisi vuotta. Tähän väliin mahtuu tarina jos toinenkin. Esimerkiksi noin 32 uutta olkista (ja suunnilleen saman verran tauolle jääneitä tai lopettaneita), kaksi uutta Pomoa ja yksi uusi tanssinopettaja, joiden sisäänajo on hoidettu pilke silmäkulmassa mutta joukkueen yhteiseen tavoitteeseen tiukasti tähdäten. Shadowsin erityispiirre on että noin 2/3 luistelijoista on viime vuosina ollut yksäritaustaisia. Ex-yksäriltä vaatii tovin tottua luistelemaan otteessa ja hahmottamaan peruskuviot ja toisen tovin että luistelijalle kehittyy ”muokkaäly”. Tässä riittää haastetta valmentajallekin kun jotkut eivät muista ja toiset ovat unohtaneet.  Jotain on onnistuttu tekemään oikein, kun lähes kaikki uudet ovat koukkuun jääneet kuka pidemmäksi kuka lyhemmäksi aikaa, ja meidän supertaitava ex-Pomo halusi tulla kisaamaan juuri Shadowsin riveissä!


Aina ei ole onni ollut matkassa. Kisakausia ovat rikkoneet kisa-aamun sairastumiset, revähtäneet reidet, nyrjähtäneet nilkat, revenneet olkajänteet ja sarjatyönä murtuneet ranteet. Välillä sattuu ja tapahtuu, mutta joka kausi on uudistuttu ja edistytty paitsi jäällä myös ulkoisesti: kisapuvut ja treenivaatteet kauden teemaan sovitettuna ja Lumene-yhteistyön kautta hehkeä kisameikki luomaan se viimeinen silaus. Shadows on tunnettu tyylistään ;)


Shadows perinteet elävät vahvana. Maskottimme Maukka reissaa mukana ellei seikkaile omilla teillään, ulkomaan kisoja kolutaan lähes vuosittain ja kiertopalkinnot löytävät uudet onnelliset omistajansa keväisissä pikkujouluissa. Mestaruuskausien välissä vietettiin myös joukkueen railakkaat 15-vuotisjuhlat. Koska Shadows on enemmänkin elämäntapa kuin ”kerran viikossa –harrastus”, joukkue hitsautuu tiiviisti yhteen ja jään ulkopuolella puidaan tosi elämän saippuasarja-käänteet: uudet työt, vaihtuvat miehet, Shadows-vauvat, jälkikasvun riennot, ilot, vastoinkäymiset ja mielettömät sattumukset. Siinäpä se treenivuosien suola.


Noita-kausi alkoi luistelullisesti poikkeuksellisen hyvin. Ohjelma saatiin ennätysajassa kuntoon ja kisoissa oltiin kirkkaimmassa kärjessä. Tästä on kiittäminen paitsi valmentajaa ja luistelijoita, myös ETK:ta joka tarjosi optimaalisen harjoitteluajan ja –paikan. Se nyt vaan on fakta että sunnuntai-illloille harvemmin osuu työmatkoja tai perheen menoja esteeksi harjoituksiin osallistumiselle. Joku lumous kuitenkin lankesi keskikaudeksi eikä kehitys jatkunut nousujohteisena. Muutama viikko ennen loppukisaa joukkue sisuuntui, tavoite kirkastettiin ja ryhdyttiin taas tosissaan treenaamaan. Jokainen askel tankattiin selkäytimeen ja tanssinopettajamme Petra sparrasi sisäiset noitamme loistamaan jäällä. Kisapäivään lähdettiin niin vahvoina ja valmiina ettei yhteen luistelijaan iskenyt vatsatauti saati pikku pyllähdys alkuverkkablokissa horjuttanut tippaakaan itseluottamusta. Suoritus oli sitä mitä lähdettiin hakemaan, parasta mitä sillä hetkellä osasimme. Tämä kulta oli todellinen työvoitto!


Heti kisan jälkeen päästiin skoolaamaan ja juhlimaan mestaruutta, ja juhlat jatkuvat luonnollisesti mitalikahvien ja pikkujoulujen merkeissä. Kun pääkaupunkiseudun seuroissa joukkueiden kokoaminen alkoi jo heti loppukisan jälkeen, se tietenkin käänsi katsetta saman tien uuden kauden haasteisiin vaikka kevätnäytöskin on vielä luistelematta.  Eipä Shadows ennenkään ole malttanut montaa hetkeä odotella esimerkiksi seuraavan kauden musiikkia ja teemaa, pitäisihän sitä pian päästä luonnostelmaan kisapukua… Uusi kausi ja uudet tavoitteet odottavat toteuttajaansa. Sitä ennen Kulta-Noidat kantavat luutansa yhteiseen kekoon ja kiitävät Metro-areenalla Jää-Tuhkimoa etsimässä 31.3. https://etkespoo-sporttisaitti-com.directo.fi/naytokset2/2016-jaa-tuhkimo/


-Hykkis (Hanna Hykkyrä)